Pari huomiota viimeisimpien aikojen juhlapyhistä

On se elämä kyllä taas yhtä juhlaa, ai että. Vasta selvittiin pääsiäisen kärsimyksistä, niin johan on edessä seuraava koettelemus eli vappu. Aika painaa päähän se kulahtanut ja ainakin kahdesti ojassa uinut valkolakki sekä kaivaa kaljan- ja k*senpolttamat haalarit komeron perältä. Aika kiskaista perskännit sivistyneesti skumpalla ja raahautua seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan sillipurkkien ja taas uusien skumppapullojen kanssa lähipuistoon aamiaiselle. Ihan vaan siksi, että niin kuuluu tehdä.

No, jokaiselle on tietysti oltava oma tilaisuutensa vetää ylle naamiaisasut ja noitanaamarit pientä hassuttelua varten. Lapsille se aika on palmusunnuntain virvonta-varvonta ja lapsenmielisille aikuisille vastaava tilaisuus koittaa vappuna. Sen verran monimuotoisesti on nimittäin tänäänkin jo pitkin päivää hoiperrellut vastaan punanenäisiä pellejä, punasilmäisiä örkkejä ja koukkunokkaisia noita-akkoja. Olipa eräs näistä niinkin kohtelias, että onnistui pienellä yrittämisellä toivottamaan allekirjoittaneellekin hyvää juhannusta.

Pääsiäisenä on lapsille suurta hupia sitoa värillisiä narunpätkiä ja paperisilppua pajunoksiin. Niitä sitten heilutellaan joka ovella mutisten samalla jo pienenä ulkoa opittua taikaloitsua, joka saa taian uhrit jakelemaan suklaata ja karamelleja. Vappuaaton iltana nuoret aikuiset sitten vuorostaan levittelevät samanmoista värillistä paperia ympäriinsä, tosin yleensä ei vain risuihin. (Puhtaanapitolaitos kiittää, nam.) Erilaisia loitsuja saattaa tarkkakorvainen kuulla myös tällöin, tosin yleensä jollakin salakielellä mongerrettuna. Lopputuloskin on yleensä eriävä, suklaata ei ole tarjolla. Välillä jotakuta saattaa kuitenkin mölinän tuloksena onnistaa toisella tapaa...

Pääsiäisaamuna lapsilla on sitten vatsa kipeänä liiasta suklaasta, kun pääsiäispupu oli käynyt munimassa (?) dinosauruksen munaa vastaavan rasvapallon jonnekin päin kotia. Ja sehän pitää tietysti syödä yhdellä istumalla jo ennen aamupuuroa. Vapunpäivän aamuna on vastaavasti aikuisilla heikko olo. Aamupalaa ei tässäkään tapauksessa ehditä (pystytä) syömään, vaan herkuttelua jatketaan uudella pullollisella kuohuvaa. Heikotusta karkotetaan myöhemmin sillä aiemmin mainitulla sillillä siellä puistikossa.

Että aika paljon yhtäläisyyksiä löytyy näistä kahdesta "juhlasta". Erojakin tosin on: vappuna muistetaan myös lapsia kuvioiduin ilma- ja kaasupalloin. Pääsiäisenä aikuisilla ei ole palloja, mutta ilmaa ja kaasua kyllä, nimittäin mahassa lammaspaistin ja mämmituokkosen jälkeen. Hauskaa tuntuu olevan joka osapuolella kaikesta huolimatta, oli kyse kummasta ajankohdasta hyvänsä. Ymmärtää ei saata sitä tämmöinen pieni ja heikkolahjainen ihmisen lapsi.

Mitta täysi. Melkein.

Varoitus: sisältää voimakasta avautumista.

Tänään iski taas harmitus, oikein isolla V:llä. Alkoi jomottaa hermoa niin paljon, ettei edes huvittanut ruveta tappelemaan. Helpompaa tuntuu olevan kun vain antaa olla eikä tappele tuulimyllyjä vastaan, varsinkin kun aseeksi on annettu voiveitsi. Ja jotenkin tänään iski voimakas tunne, että keijoa yritetään vedättää ja ihan tahallisesti.

Asia 1. Olen tässä nyt reilun puolen vuoden ajan yrittänyt saada selvyyttä siihen, miksi saan kahta pykälää huonompaa palkkaa kuin tässä tehtävässä pitäisi saada. Vastaus tuli vihdoin tänään: olen kyseiseen hommaan alikoulutettu. Käytännössä pitäisi olla piirun verran korkeampi tutkinto, että voitaisiin minun tehtävääni edes nimetä. No mutta, sepä onkin helpottavaa kuulla.

Onpa hyvä, että olen sitten ihan onnistuneesti tätä työtä tehnyt syksystä asti ja voin kuulemma tehdä jatkossakin, mutta isompaa palkkaa on turha haikailla koulutustasosta johtuen. Voi nyt sitten olla, että logiikkani pettää seuraavassa päätelmässäni (ei varmaankaan kyllä, eihän näin matalasti koulutettu voi kyetä itsenäiseen ajatteluun).

Kuitenkin: teen "vajailla resursseillani" työtä, jota minun ei pitäisi kyetä tekemään. Eikö silloin pitäisi maksaa normaalipalkkaa KORKEAMPAA eikä matalampaa liksaa? Joudun nimittäin esimiesten mukaan jatkuvasti pinnistelemään selvitäkseni ko. hommasta, koska järkeni juoksu on ilmeisesti alemmasta tutkinnosta johtuen hitaampaa. Itse en tunne olevani kykenemätön tehtäviäni hoitamaan. Kuulemma tietävät paremmin.

Asia 2. Vuoden alussa suunniteltiin koko työyhteisön vuosilomat siten, että kaikilla on sijainen ja missään vaiheessa ei tulisi henkilöstöpulaa. No, nyt asiain tola kääntyi kuitenkin siten, että minulle ilmoitettiin, etten voikaan pitää suunniteltuja lomia, koska parilla muulla on aikataulu muuttunut. Parasta tässä on se, että nämä pari muuta ovat omia alaisiani. Onko asiasta juteltu minulle? Ei. Mentiinkö sopimaan suoraan ylimmän johdon kanssa? Mentiin.

Lopputulema nyt on se, että kyllä näiden pitää päästä perheidensä kanssa Puuhamaahan juuri heinäkuun 5. päivä, seuraava viikko ei millään käy. Ja "sunhan on paljon helpompi siirrellä lomia, sinkku kun olet". No niinpä, mutta kun olin varannut jo sovitulle lomanpätkälle ulkomaanmatkan Eurooppaan. "Niin? Sehän nyt on helppo perua."

Selvä, perutaan. Ja kun erehdyin avaamaan sanaisen arkkuni edellä mainituista kahdesta asiasta, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Joo, vedä hei toi marttyyrikortti esiin. Yritäs nyt ymmärtää, ettet sä ole tän firman ainoa työntekijä." Ai, enkö? Välillä kyllä tuntuu siltä, jos rehellisiä ollaan. Olenko koskaan maininnut, että tämä kyseinen vastailija (pomoni) teettää usein myös omat työnsä meikäläisellä? Olette varmaan joskus asiasta lukeneet.

Näiden kahden erillisen asian yhteenvetona aloin pohtia, että halutaanko tässä nyt tehdä tahallisesti kiusaa. Ja että olenko jotenkin omalla toiminnallani saattanut asiat siihen pisteeseen. En vain hyvällä tahdollakaan keksi, mistä moinen voisi johtua. Teen omasta mielestäni enemmänkin kuin mitä tehtäviin kuuluisi, käytän töiden hoitamiseen myös virka-ajan ulkopuolista aikaa enkä muistaakseni ole kovin usein ollut vastahankaan, ellei todellista perustetta sille ole ollut.

Silti jotenkin tuntuu, että olen esimiehelleni jokseenkin vastenmielinen ihminen. Olkoon niin, en aio muuttua, enkä myöskään ala kostaa sitä työyhteisölle tekemällä työtäni huonommin kuin mihin kykenen. Olkoon pitämättä minusta. Ja jos saa kiukuttelusta ja alistamisesta jotain mielihyvää, se hänelle suotakoon sitten. Kyllä meikäläisen luonto sen kestää, avaudun sitten teille viattomille sivullisille täällä.

Isänmaan (epä)toivot

Taisin jossain ihan ensimmäisistä kirjoituksistani kertoilla näkemyksiäni nykynuorisosta ja sen käytöksestä. Tässä ajattelin jatkaa samaa linjaa, koskapa tein taas tänään asian tiimoilta uusia havaintoja.

Olin illansuussa noin yhdeksän aikaan koiran kanssa iltalenkillä läheisessä puistikossa. Pitkin päivää oli sadellut vettä, joka oli sitten jäätynyt peiliksi kävelytien pintaan. Tämmöisellä nuorella, atleettisella ja vetreällä (HAH! kirj. huom.) adoniksellakin oli vaikeuksia pysyä pystyssä, joten ei siis ollut mikään ihme, että kauempana hitaasti köpötellyt vanhempi rouva hävisi yhtäkkiä näköpiiristä lumipenkan taakse. Toisin sanoen siis kaatui.

Kun näytti siltä, ettei rouvashenkilö omin avuin päässyt ylös ja vaikutti vähän satuttaneensakin itseään, loikkasin penkan puolelle paremman pidon saamiseksi ja hölköttelin paikalle. Toisesta suunnasta saapui myös auttamaan keski-ikäinen herrasmies tuulipuvussaan, ilmeisesti iltakävelyllä hänkin. Yhteistuumin saimme mummelin jaloilleen, onneksi ei ollut pahemmin käynyt ja selvittiin säikähdyksellä ja kipeällä takamuksella.

Vaan mitä teki tapauksen nähdessään joukko nuoria miehenalkuja (neljä n. 16-17-vuotiasta kollia), jotka istuskelivat juomassa keskiketterää puiston leikkipaikan kiipeilytelineessä? Ei vät tehneet mitään. Tai no, nyt valehtelin. Räjähtivät nauramaan. Ihan totta. Kertokaapa nyt tyhmälle kun tyhmä ei ymmärrä, että missä on mennyt kotikasvatus taas väärään suuntaan kun reaktio vanhemman ja muutenkin huonosti liikkuvan kanssaihmisen itsensä loukkaamiseen on tällainen.

Aiemmin mainitun herrashenkilön karjaisu "Turvat kiinni ja auttamaan" ei saanut yhtään sen parempaa vastakaikua, jätkät lähtivät vain hekotellen maleksimaan kohti keskustaa. Hetkisen kävi mielessä soittaa poliisille herrojen tuntomerkit ja ilmoittaa heitteillejätöstä. Kai siinä jollain tasolla semmoisesta oli kyse, en tiedä kun en tunne lakeja ja asetuksia niin hyvin. Mutta täytyy sanoa, että pääsi kyllä vähän ottamaan tunne-elämän päälle. Meinasi ihan hyvä hermo mennä.

Että tämmöistä tällä kertaa.