Pari huomiota viimeisimpien aikojen juhlapyhistä

On se elämä kyllä taas yhtä juhlaa, ai että. Vasta selvittiin pääsiäisen kärsimyksistä, niin johan on edessä seuraava koettelemus eli vappu. Aika painaa päähän se kulahtanut ja ainakin kahdesti ojassa uinut valkolakki sekä kaivaa kaljan- ja k*senpolttamat haalarit komeron perältä. Aika kiskaista perskännit sivistyneesti skumpalla ja raahautua seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan sillipurkkien ja taas uusien skumppapullojen kanssa lähipuistoon aamiaiselle. Ihan vaan siksi, että niin kuuluu tehdä.

No, jokaiselle on tietysti oltava oma tilaisuutensa vetää ylle naamiaisasut ja noitanaamarit pientä hassuttelua varten. Lapsille se aika on palmusunnuntain virvonta-varvonta ja lapsenmielisille aikuisille vastaava tilaisuus koittaa vappuna. Sen verran monimuotoisesti on nimittäin tänäänkin jo pitkin päivää hoiperrellut vastaan punanenäisiä pellejä, punasilmäisiä örkkejä ja koukkunokkaisia noita-akkoja. Olipa eräs näistä niinkin kohtelias, että onnistui pienellä yrittämisellä toivottamaan allekirjoittaneellekin hyvää juhannusta.

Pääsiäisenä on lapsille suurta hupia sitoa värillisiä narunpätkiä ja paperisilppua pajunoksiin. Niitä sitten heilutellaan joka ovella mutisten samalla jo pienenä ulkoa opittua taikaloitsua, joka saa taian uhrit jakelemaan suklaata ja karamelleja. Vappuaaton iltana nuoret aikuiset sitten vuorostaan levittelevät samanmoista värillistä paperia ympäriinsä, tosin yleensä ei vain risuihin. (Puhtaanapitolaitos kiittää, nam.) Erilaisia loitsuja saattaa tarkkakorvainen kuulla myös tällöin, tosin yleensä jollakin salakielellä mongerrettuna. Lopputuloskin on yleensä eriävä, suklaata ei ole tarjolla. Välillä jotakuta saattaa kuitenkin mölinän tuloksena onnistaa toisella tapaa...

Pääsiäisaamuna lapsilla on sitten vatsa kipeänä liiasta suklaasta, kun pääsiäispupu oli käynyt munimassa (?) dinosauruksen munaa vastaavan rasvapallon jonnekin päin kotia. Ja sehän pitää tietysti syödä yhdellä istumalla jo ennen aamupuuroa. Vapunpäivän aamuna on vastaavasti aikuisilla heikko olo. Aamupalaa ei tässäkään tapauksessa ehditä (pystytä) syömään, vaan herkuttelua jatketaan uudella pullollisella kuohuvaa. Heikotusta karkotetaan myöhemmin sillä aiemmin mainitulla sillillä siellä puistikossa.

Että aika paljon yhtäläisyyksiä löytyy näistä kahdesta "juhlasta". Erojakin tosin on: vappuna muistetaan myös lapsia kuvioiduin ilma- ja kaasupalloin. Pääsiäisenä aikuisilla ei ole palloja, mutta ilmaa ja kaasua kyllä, nimittäin mahassa lammaspaistin ja mämmituokkosen jälkeen. Hauskaa tuntuu olevan joka osapuolella kaikesta huolimatta, oli kyse kummasta ajankohdasta hyvänsä. Ymmärtää ei saata sitä tämmöinen pieni ja heikkolahjainen ihmisen lapsi.

Perstain mietelmiä

Alkuun pari varoituksen sanaa: aion tänään heittäytyä villiksi. Niin villiksi, ettei moista ole nähty sitten... No, ei ole nähty vähään aikaan. Nimittäin... (rumpujen pärinää ja jännitystä kihisevä ilmapiiri) ...sen sijaan, että istuisin perjantai-illan kotona homehtumassa normaaliin tapaan, laitan hetken päästä saunan lämpiämään, haen lähikaupasta pari olutta ja vieläpä juonkin ne (kotona homehtumisen ohessa)!

Asia on näetsen sillä tavalla, että olen viimeksi maistanut alkoholipitoista tuotetta lokakuun lopulla. Tajusin sen itsekin vasta tänään. Sen kunniaksi päätin laittaa elämän risaiseksi ja juoda ihan kaksi annosta. Ihan vaan, ettei "tatsi" häviä täysin. Taidanpa oikein hankkia seuraksi askillisen pikkusikareita, niitäkään ei ole tullut käytettyä sitten kesän.

 Mihinkään kotikylän rientoihin en tosiaan aio perjantain kunniaksi painella, samoihin naamoihin siellä törmää kuitenkin joka kerta. Miten sattuukin aina niin, että kun sen kaksi kertaa vuodessa jaksaa kylille lähteä, siellä on joka kerta samaan aikaan samoja ihmisiä. Johtuneeko siitä, että tässä kaupunginkuvatuksessa on jotain neljä asukasta?

Ei vaan, kyllä niitä taitaa jokunen tuhat olla tässä keskustan alueella ja taannoisten kuntayhdistymisten myötä reunamilla vielä lisää. Ja mukava kaupunkihan tämä on: kaikki tarvittava löytyy, kaikki on lähellä ja pari isompaakin paikkakuntaa on tunnin autoilun päässä. Harrastusmahdollisuudet ja -paikat löytyvät ihan kotinurkilta eikä koirankaan kanssa tarvitse lähteä tallustamaan kilometrien päähän, jos haluaa päästä puistomaisempaan maisemaan, pois autojen hälinästä.

Lähitulevaisuudessa näyttäisi käyvän vielä niin, että kerrostaloasumisestakin siirrytään tuon hurtan kanssa vähän kauemmas keskustasta ja rivitalonpätkään. Eli ulkoilu helpottuu entisestään, mikä ei koskaan ole huono juttu. Ja mukavampi sitä on aina maksella omaa pois kuin vuokrarahoja jonkun muun - tässä tapauksessa kaupungin - taskuun. Vaikkei tässäkään kämpässä valittamista ole, hyvä on tämä.

Vaan lähti nyt tämä päätön ja sisällötön ajatus vähän rönsyilemään. Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, alkuperäinen ajatus oli hommata pullo viiniä. Lopulta kuitenkin päädyin pariin olueen, koska kokonaisessa viinipullossa on aina vaarana, että se kuluukin sitten huomaamatta kokonaan. Kun malttaa ostaa vain pari tölkkiä tai pulloa, pysyy maltti paljon paremmin kun juoma väistämättä loppuu ennen humaloitumista.

...

PS. Älkää huolestuko, hyvät ihmiset. Kyllä tämä pirteys kohta katoaa. Nähkääs, elämä on tuskaa, surua ja kärsimystä, vaikka välissä on kyllä huonompiakin päiviä.

PPS. Mopot, skootterit ja mopoautot pitäisi räjäyttää. Kaikki. Mahdollisimman pian.

...ja sekin synkkä ja ikävä

Vielä yksi päivä ja vuoden synkin aika alkaa olla jälleen selätetty. Seuraavaksi voidaankin katseet kääntää seuraavaan vuoteen, mihin liittyy taas yksi tekosyy koota yhteen niin kutsutut ystävät ja muut hyvänpäivän tutut ratkiriemukkaaseen illanviettoon. Tarkoitan tietenkin uuden vuoden vastaanottajaisia vuoden viimeisenä päivänä.

Haloo: mitä järkeä on juhlia sitä, että taas lähdetään rimpuilemaan yhden kalenterijakson läpi? Pikkupierussa vannotaan pyhästi, että ensi vuonna lopetetaan tupakointi ja vähennetään alkoholin kulutusta samalla, kun oikeassa kädessä keikkuu kuohuviinilasi ja vasemmalla työnnetään suuhun uutta Marlboroa juuri sammutetun tilalle.

Mikään ei kuitenkaan muutu. Eipäs, vaan muuttuu sittenkin: muutama numero muuttuu suuremmaksi. Vuosiluku nousee pykälän, bensan hinta pari pykälää ja pankkilainojen korot tasaisen tappavasti koko vuoden läpi. Muuten kaikki pysyy ennallaan, mitä nyt maailmassa on taas muutama silmäpuoli ja sokea lisää kun taas piti mennä sohlaamaan ilotulitteiden kanssa.

Kauppiaat kyllä hierovat karvaisia käsiään yhteen tyytyväisyyttä hykerrellen, kun jouluna hyvin ylensyöneet suomalaiset vaeltavat kinkkukrapulassaan marketteihin hakemaan sitä iänikuista nakkipakettia ja perunasalaattivuorta. Niiden voimalla onkin eri mukavaa toivottaa mennyt vuosi huitsin nevadaan ja vastaavasti ottaa uusi vastaan.

S-marketin kassalta jatketaan sujuvasti Alkon puolelle tyhjentämään varastot halvasta kuohuviinistä, jota sitten irvistellen litkitään pakon edessä paukkupakkasessa jonkun torin laidassa roomalainen kynttilä kainalossa. Tässä vaiheessa noin puolella paikalle vaivautuneista onkin jo silmä mustana a) skumppapullon korkin b) kaverin nyrkin c) raketin iskeydyttyä kivuliaasti juhlijan kasvoihin. Ai että, kyllä onkin kivaa.

Välipäivät kulutetaan jälleen kerran sujuvasti tavaratalojen palautus- ja vaihtorumbassa, kun mummon ostamat kalsarit olivatkin liian pienet tai poika saikin väärän muoviukon. Itkuhan siitä tuli jouluaattona, mutta sehän kuuluu vain asiaan. Eikä hätä ole tämän näköinen, onneksi kuitit tuli säilytettyä. Eihän kakara tajunnut parkumiseltaan edes avata lelun pakettia, joten sekin on vielä vaihtokelpoista tavaraa.

Mutta asiassa on ihan oikeasti hyväkin puoli: alennusmyynnit. Vaate- ja kirjakauppojen alelaarit pursuavat usein tuotteita, jotka eivät joululahjoiksi kelvanneet, mutta meikäläinen hyödyntää sitä surutta. Kirjahyllyyn löytyy kivasti täytettä ja vaatekomero saa pari uutta alennuspaitaa sekä useita sukkia (kolme paria kahden hinnalla).

Vuodenvaihteen kökötän kuitenkin visusti neljän seinän sisällä. Ei innosta kohdata kadulla tuiki tuntemattomia, hoipertelevia teinejä, jotka sopertaen toivottavat hyvää uutta vuotta kaikille vastaantulijoille.

Elämäntapaguruilu

Jahas, melkein pari viikkoa ollut hiljaiseloa. Eipä silti, ei tässä nytkään paljon avautumisen aihetta ole ilmaantunut, kunhan päätin taas valittaa ihan noin yleisesti. Suomalainen mies ei nimittäin ole suomalainen mies, jos ei joku asia ole huonosti.

Tällä kertaa aiheena on muiden yksityisasioihin puuttuminen ja elämäntyylin arvosteleminen sekä pyytämättömät elämänohjeet. Aloitetaan vaikka siitä, että parilla töistä tutulla ihmisellä on melko ärsyttävä tapa puuttua siihen, miten vietän viikonloppuni. Liikunta ja muu ulkoilu sekä musiikin kuuntelu ja lukeminen eivät kuulemma ole soveliaita tapoja kuluttaa aikaa vapaapäivinä. Ei, pitäisi kuulemma nukkua pitkälle yli puolenpäivän ja sitten roikkua taas miltei seuraavaan aamuun jossain kuppaisessa pintaliitopaikassa, raahata kotiin joku sammumisen rajamailla oleva yhden yön ihanuus, jonka nimeä ei aamulla edes muista. Se on kuulemma poikamiehelle sopivaa.

Toinen asia, josta nämä herrasmiehet jaksavat huomautella on se, mistä ostan vaatteeni. Viimeksi eilen minulle tehtiin selväksi, ettei ole soveliasta liikkua julkisesti kaupungilla Anttilasta ostetuissa kengissä tai Citymarketin shortseissa ja t-paidassa. Ainoa hyväksytty kenkämerkki on kuulemma Lacoste ja t-paidassa pitäisi olla rinnassa Tommy Hilfigerin logo ja hintalapussa kolmenumeroinen summa. Anteeksi nyt, mutta 1) Anttilasta saa varsin hyviä ja tyylikkäitä kävelykenkiä, joiden hinnassa ei ole tuotemerkkilisää ja 2) Citymarketin Blue-tavaramerkin t-paidat ovat sopuhintaisia, laadukkaita ja mukavia päällä.

Allekirjoittanut ei nimittäin kykene muutenkaan ymmärtämään sitä, miksi tietyt tuotemerkit ja valmistajat olisivat muka muita parempia. Miksi maksaisin 149,90€ farkuista, joissa lukee pesulapussa Diesel, jos saan lähimmästä tavaratalosta malliltaan, väriltään ja laadultaan täysin vastaavat Dallas-merkkiset yli satasen halvemmalla? Kun ei tavan ohikulkija kuitenkaan ole ainakaan tähän mennessä pyytänyt näyttämään housujen pesulappua, että "Onhan nuo nyt varmasti Levikset tai Dieselit".

Ja kun kengistä oli puhe, vain valkoinen on kuulemma hyväksytty väri nykyään. Arvatkaapa mitä? Ihan sama. En suostu maksamaan ylimääräistä siitä, että saan kengän sivuun pikkuruisen krokotiililogon ja kaupan päälle joudun putsaamaan ja puleeraamaan jalkineita joka käyttökerran jälkeen, kun valkeus on muuttunut harmaudeksi. Siispä ostan vastaisuudessakin - ihan kiusallanikin - Anttilan sopuhintaisia ja käytännöllisiä RUSKEITA kenkiä. Sopivat monien vaatteiden kanssa eikä lika näy niin helposti. Siinäpä teille muotigurut, tukehtukaa kiukkuunne.

No, itse pääasia jäi nyt vähän ajatuksenvirran jalkoihin. Avautumisen aiheena oli siis muiden asioihin puuttuminen. En ainakaan itse muista kyseisien herrojen elämäntyyliä arvostelleeni (paitsi nyt). Enkä tietääkseni ole myöskään ohjeistanut heitä ajanviettoaktiviteeteissa. Jotenkin kummasti heillä kuitenkin näyttää olevan siihen oikeus. Sen vain sanon, että ainakaan minä en ole se, joka aina maanantaisin raahautuu töihin kasvot pöhöttyneinä ja silmät turvoksissa valittaen, kuinka vieläkin on huono olo eikä yöllä saanut hikoilulta ja tärinältä nukuttua.

Kyllä sitä nyt varmaan pitää itsekin ruveta siihen. Onhan aina mukavampaa palata rentouttavan viikonlopun jälkeen töihin entistä rasittuneempana.