Mikä mahtaa olla se taika, joka saa sairastumaan aina justiinsa loma-aikaan? Ja mikä parasta, vielä kesken lomamatkan, jolle on pitänyt jo monta vuotta lähteä. Joku on joskus vitsaillut, että kunnon virkamies sairastaa aina vapaa-ajalla eikä tuhlaa moiseen virka-aikaa. Pitää muuten harvinaisen hyvin paikkansa. Tässä sitä taas tuhistaan ja köhistään kuin viimeistä päivää keskellä muutenkin lyhyttä lomanpätkää.
Asiasta tekee hiukkasen valoisamman se, että loma loppuu jo ylihuomenna, eli periaatteessa flunssan jatkuessa voisin hakea sairaslomaa ensi viikon. Vaan teenkö sen? No, en. Kun tietää, että töissä on tekemättä noin miljoona kolmesataa viisikymmentäyksi ja puoli asiaa seuraavan kuukauden jakson valmisteluja, ei yksinkertaisesti ole varaa turhaan sairasteluun. Se on vain rimpuiltava menemään, oli hyvä olo tai ei. Eikä edes olisi ensimmäinen kerta.
Sainpas itsestäni luotua kuvan itsensä uhraavana marttyyrina ja korvaamattomana työntekijänä, joka raahautuu hoitamaan virkaansa viimeisillä voimillaan. Työntekemisellä ja viranhoitamisellahan ei siis ole mitään yhteistä. Joka tapauksessa, asia nyt vain on niin, että jo nyt alimiehitetyn yksikkömme henkilöstö ei kertakaikkiaan omien toimiensa ohella ehdi hoitamaan poissaolevien tehtäviä, ja nämä kyseiset hommat nyt vain on saatava tehtyä alkavan viikon aikana. Niin, että nyt ei "ihan aikuisten oikeesti" ole varaa sairastaa.
Nimim. "Mulla on ihan kipeen siisti duuni"
sunnuntai 29. elokuuta 2010
maanantai 16. elokuuta 2010
Yleistä höpinää
Hyvät ihmiset (juuri sinä, joka jostain käsittämättömästä syystä olet tätä eksynyt lukemaan): voitte piirtää rastin seinään, sillä tällä kertaa en aio valittaa a) yhtään b) mistään.
Palasin tänään viikonlopun mittaiselta työmatkalta. Tai no, neljän päivän sellaiselta, joka sisälsi viikonlopun. Mukana oli pieni porukka, jonka kanssa oli oikein miellyttävää oleskella ja puuhastella työjuttuja muutaman päivän ajan. Pois lukien 1/6 näistä henkilöistä (katso teksti "Kaikkitietävä kakkosmies").
Päivät olivat työntäyteisiä, mutta aika kului sutjakkaasti ja tekeminen oli mielekästä ja motivoivaa. Lainkaan ei harmittanut se, että joutui viikonlopun viettämään töiden parissa. Jos osaatte aiempien julkaisujen perusteella tulkita ns. elämääni, voitte kuvitella miten vapaa viikonloppu olisi mennyt. Aivan oikein, kyräillessä ja kelloa tuijotellessa.
Iltasaikaan suoritetut urheilusuoritukset, kuten lenkit ja uintireissut läheiselle uimarannalle tasapainottivat mukavasti välillä raskaitakin päiviä. Vielä mukavampaa niissä oli se, ettei em. besserwisser tuppautunut tällä kertaa mukaan vaan jäi mieluummin löhöämään majoituksena toimineeseen mökkiin sohvalle TV:n ääreen.
Myöhäisiltojen löylyt kunnon puusaunassa ja parin vanhemman työntekijän huvittavat tarinat takavuosien "työmatkoista" olivat tasan tarkkaan piste i:n päälle ja nukkumaan meno tapahtui hyvillä mielin ja tyytyväisenä päivän aikaansaannoksiin. Ruokahuoltokin pelasi moitteettomasti, eikä alkoholin suhteen pidetty nollatoleranssi haitannut lainkaan, varsinkaan allekirjoittaneen normaalistikin vähäiseen käyttötasoon nähden.
Tyhjänpäiväinen höpinä, tiedän. Halusin vain kertoa, että kyllä täälläkin joskus on mukavaa. Piirsittekös jo sen rastin?
Palasin tänään viikonlopun mittaiselta työmatkalta. Tai no, neljän päivän sellaiselta, joka sisälsi viikonlopun. Mukana oli pieni porukka, jonka kanssa oli oikein miellyttävää oleskella ja puuhastella työjuttuja muutaman päivän ajan. Pois lukien 1/6 näistä henkilöistä (katso teksti "Kaikkitietävä kakkosmies").
Päivät olivat työntäyteisiä, mutta aika kului sutjakkaasti ja tekeminen oli mielekästä ja motivoivaa. Lainkaan ei harmittanut se, että joutui viikonlopun viettämään töiden parissa. Jos osaatte aiempien julkaisujen perusteella tulkita ns. elämääni, voitte kuvitella miten vapaa viikonloppu olisi mennyt. Aivan oikein, kyräillessä ja kelloa tuijotellessa.
Iltasaikaan suoritetut urheilusuoritukset, kuten lenkit ja uintireissut läheiselle uimarannalle tasapainottivat mukavasti välillä raskaitakin päiviä. Vielä mukavampaa niissä oli se, ettei em. besserwisser tuppautunut tällä kertaa mukaan vaan jäi mieluummin löhöämään majoituksena toimineeseen mökkiin sohvalle TV:n ääreen.
Myöhäisiltojen löylyt kunnon puusaunassa ja parin vanhemman työntekijän huvittavat tarinat takavuosien "työmatkoista" olivat tasan tarkkaan piste i:n päälle ja nukkumaan meno tapahtui hyvillä mielin ja tyytyväisenä päivän aikaansaannoksiin. Ruokahuoltokin pelasi moitteettomasti, eikä alkoholin suhteen pidetty nollatoleranssi haitannut lainkaan, varsinkaan allekirjoittaneen normaalistikin vähäiseen käyttötasoon nähden.
Tyhjänpäiväinen höpinä, tiedän. Halusin vain kertoa, että kyllä täälläkin joskus on mukavaa. Piirsittekös jo sen rastin?
lauantai 7. elokuuta 2010
Elämäntapaguruilu
Jahas, melkein pari viikkoa ollut hiljaiseloa. Eipä silti, ei tässä nytkään paljon avautumisen aihetta ole ilmaantunut, kunhan päätin taas valittaa ihan noin yleisesti. Suomalainen mies ei nimittäin ole suomalainen mies, jos ei joku asia ole huonosti.
Tällä kertaa aiheena on muiden yksityisasioihin puuttuminen ja elämäntyylin arvosteleminen sekä pyytämättömät elämänohjeet. Aloitetaan vaikka siitä, että parilla töistä tutulla ihmisellä on melko ärsyttävä tapa puuttua siihen, miten vietän viikonloppuni. Liikunta ja muu ulkoilu sekä musiikin kuuntelu ja lukeminen eivät kuulemma ole soveliaita tapoja kuluttaa aikaa vapaapäivinä. Ei, pitäisi kuulemma nukkua pitkälle yli puolenpäivän ja sitten roikkua taas miltei seuraavaan aamuun jossain kuppaisessa pintaliitopaikassa, raahata kotiin joku sammumisen rajamailla oleva yhden yön ihanuus, jonka nimeä ei aamulla edes muista. Se on kuulemma poikamiehelle sopivaa.
Toinen asia, josta nämä herrasmiehet jaksavat huomautella on se, mistä ostan vaatteeni. Viimeksi eilen minulle tehtiin selväksi, ettei ole soveliasta liikkua julkisesti kaupungilla Anttilasta ostetuissa kengissä tai Citymarketin shortseissa ja t-paidassa. Ainoa hyväksytty kenkämerkki on kuulemma Lacoste ja t-paidassa pitäisi olla rinnassa Tommy Hilfigerin logo ja hintalapussa kolmenumeroinen summa. Anteeksi nyt, mutta 1) Anttilasta saa varsin hyviä ja tyylikkäitä kävelykenkiä, joiden hinnassa ei ole tuotemerkkilisää ja 2) Citymarketin Blue-tavaramerkin t-paidat ovat sopuhintaisia, laadukkaita ja mukavia päällä.
Allekirjoittanut ei nimittäin kykene muutenkaan ymmärtämään sitä, miksi tietyt tuotemerkit ja valmistajat olisivat muka muita parempia. Miksi maksaisin 149,90€ farkuista, joissa lukee pesulapussa Diesel, jos saan lähimmästä tavaratalosta malliltaan, väriltään ja laadultaan täysin vastaavat Dallas-merkkiset yli satasen halvemmalla? Kun ei tavan ohikulkija kuitenkaan ole ainakaan tähän mennessä pyytänyt näyttämään housujen pesulappua, että "Onhan nuo nyt varmasti Levikset tai Dieselit".
Ja kun kengistä oli puhe, vain valkoinen on kuulemma hyväksytty väri nykyään. Arvatkaapa mitä? Ihan sama. En suostu maksamaan ylimääräistä siitä, että saan kengän sivuun pikkuruisen krokotiililogon ja kaupan päälle joudun putsaamaan ja puleeraamaan jalkineita joka käyttökerran jälkeen, kun valkeus on muuttunut harmaudeksi. Siispä ostan vastaisuudessakin - ihan kiusallanikin - Anttilan sopuhintaisia ja käytännöllisiä RUSKEITA kenkiä. Sopivat monien vaatteiden kanssa eikä lika näy niin helposti. Siinäpä teille muotigurut, tukehtukaa kiukkuunne.
No, itse pääasia jäi nyt vähän ajatuksenvirran jalkoihin. Avautumisen aiheena oli siis muiden asioihin puuttuminen. En ainakaan itse muista kyseisien herrojen elämäntyyliä arvostelleeni (paitsi nyt). Enkä tietääkseni ole myöskään ohjeistanut heitä ajanviettoaktiviteeteissa. Jotenkin kummasti heillä kuitenkin näyttää olevan siihen oikeus. Sen vain sanon, että ainakaan minä en ole se, joka aina maanantaisin raahautuu töihin kasvot pöhöttyneinä ja silmät turvoksissa valittaen, kuinka vieläkin on huono olo eikä yöllä saanut hikoilulta ja tärinältä nukuttua.
Kyllä sitä nyt varmaan pitää itsekin ruveta siihen. Onhan aina mukavampaa palata rentouttavan viikonlopun jälkeen töihin entistä rasittuneempana.
Tällä kertaa aiheena on muiden yksityisasioihin puuttuminen ja elämäntyylin arvosteleminen sekä pyytämättömät elämänohjeet. Aloitetaan vaikka siitä, että parilla töistä tutulla ihmisellä on melko ärsyttävä tapa puuttua siihen, miten vietän viikonloppuni. Liikunta ja muu ulkoilu sekä musiikin kuuntelu ja lukeminen eivät kuulemma ole soveliaita tapoja kuluttaa aikaa vapaapäivinä. Ei, pitäisi kuulemma nukkua pitkälle yli puolenpäivän ja sitten roikkua taas miltei seuraavaan aamuun jossain kuppaisessa pintaliitopaikassa, raahata kotiin joku sammumisen rajamailla oleva yhden yön ihanuus, jonka nimeä ei aamulla edes muista. Se on kuulemma poikamiehelle sopivaa.
Toinen asia, josta nämä herrasmiehet jaksavat huomautella on se, mistä ostan vaatteeni. Viimeksi eilen minulle tehtiin selväksi, ettei ole soveliasta liikkua julkisesti kaupungilla Anttilasta ostetuissa kengissä tai Citymarketin shortseissa ja t-paidassa. Ainoa hyväksytty kenkämerkki on kuulemma Lacoste ja t-paidassa pitäisi olla rinnassa Tommy Hilfigerin logo ja hintalapussa kolmenumeroinen summa. Anteeksi nyt, mutta 1) Anttilasta saa varsin hyviä ja tyylikkäitä kävelykenkiä, joiden hinnassa ei ole tuotemerkkilisää ja 2) Citymarketin Blue-tavaramerkin t-paidat ovat sopuhintaisia, laadukkaita ja mukavia päällä.
Allekirjoittanut ei nimittäin kykene muutenkaan ymmärtämään sitä, miksi tietyt tuotemerkit ja valmistajat olisivat muka muita parempia. Miksi maksaisin 149,90€ farkuista, joissa lukee pesulapussa Diesel, jos saan lähimmästä tavaratalosta malliltaan, väriltään ja laadultaan täysin vastaavat Dallas-merkkiset yli satasen halvemmalla? Kun ei tavan ohikulkija kuitenkaan ole ainakaan tähän mennessä pyytänyt näyttämään housujen pesulappua, että "Onhan nuo nyt varmasti Levikset tai Dieselit".
Ja kun kengistä oli puhe, vain valkoinen on kuulemma hyväksytty väri nykyään. Arvatkaapa mitä? Ihan sama. En suostu maksamaan ylimääräistä siitä, että saan kengän sivuun pikkuruisen krokotiililogon ja kaupan päälle joudun putsaamaan ja puleeraamaan jalkineita joka käyttökerran jälkeen, kun valkeus on muuttunut harmaudeksi. Siispä ostan vastaisuudessakin - ihan kiusallanikin - Anttilan sopuhintaisia ja käytännöllisiä RUSKEITA kenkiä. Sopivat monien vaatteiden kanssa eikä lika näy niin helposti. Siinäpä teille muotigurut, tukehtukaa kiukkuunne.
No, itse pääasia jäi nyt vähän ajatuksenvirran jalkoihin. Avautumisen aiheena oli siis muiden asioihin puuttuminen. En ainakaan itse muista kyseisien herrojen elämäntyyliä arvostelleeni (paitsi nyt). Enkä tietääkseni ole myöskään ohjeistanut heitä ajanviettoaktiviteeteissa. Jotenkin kummasti heillä kuitenkin näyttää olevan siihen oikeus. Sen vain sanon, että ainakaan minä en ole se, joka aina maanantaisin raahautuu töihin kasvot pöhöttyneinä ja silmät turvoksissa valittaen, kuinka vieläkin on huono olo eikä yöllä saanut hikoilulta ja tärinältä nukuttua.
Kyllä sitä nyt varmaan pitää itsekin ruveta siihen. Onhan aina mukavampaa palata rentouttavan viikonlopun jälkeen töihin entistä rasittuneempana.
Tilaa:
Kommentit (Atom)