Hyvät ihmiset (juuri sinä, joka jostain käsittämättömästä syystä olet tätä eksynyt lukemaan): voitte piirtää rastin seinään, sillä tällä kertaa en aio valittaa a) yhtään b) mistään.
Palasin tänään viikonlopun mittaiselta työmatkalta. Tai no, neljän päivän sellaiselta, joka sisälsi viikonlopun. Mukana oli pieni porukka, jonka kanssa oli oikein miellyttävää oleskella ja puuhastella työjuttuja muutaman päivän ajan. Pois lukien 1/6 näistä henkilöistä (katso teksti "Kaikkitietävä kakkosmies").
Päivät olivat työntäyteisiä, mutta aika kului sutjakkaasti ja tekeminen oli mielekästä ja motivoivaa. Lainkaan ei harmittanut se, että joutui viikonlopun viettämään töiden parissa. Jos osaatte aiempien julkaisujen perusteella tulkita ns. elämääni, voitte kuvitella miten vapaa viikonloppu olisi mennyt. Aivan oikein, kyräillessä ja kelloa tuijotellessa.
Iltasaikaan suoritetut urheilusuoritukset, kuten lenkit ja uintireissut läheiselle uimarannalle tasapainottivat mukavasti välillä raskaitakin päiviä. Vielä mukavampaa niissä oli se, ettei em. besserwisser tuppautunut tällä kertaa mukaan vaan jäi mieluummin löhöämään majoituksena toimineeseen mökkiin sohvalle TV:n ääreen.
Myöhäisiltojen löylyt kunnon puusaunassa ja parin vanhemman työntekijän huvittavat tarinat takavuosien "työmatkoista" olivat tasan tarkkaan piste i:n päälle ja nukkumaan meno tapahtui hyvillä mielin ja tyytyväisenä päivän aikaansaannoksiin. Ruokahuoltokin pelasi moitteettomasti, eikä alkoholin suhteen pidetty nollatoleranssi haitannut lainkaan, varsinkaan allekirjoittaneen normaalistikin vähäiseen käyttötasoon nähden.
Tyhjänpäiväinen höpinä, tiedän. Halusin vain kertoa, että kyllä täälläkin joskus on mukavaa. Piirsittekös jo sen rastin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti