tiistai 23. elokuuta 2011

Sekavuutta

Alkaa olla hiukan häiriintynyt olo. Väsyttää, muttei nukuta. Tekisi mieli tehdä kaikenlaista, muttei kuitenkaan huvita aloittaa mitään. Kaikki tuntuu jotenkin selvältä, mutta missään ei silti ole mitään järkeä.

En ole viimeiseen pariin viikkoon tehnyt juuri muuta kuin töitä. 16 päivän aikana 14 työpäivää, lyhin niistä 12,5 tuntia. Juuri kuluneiden kahden vuorokauden saldo 37 tuntia töitä ja 1,5 unta. Vielä pitäisi kolme päivää vääntää. Tulevan perjantain piti olla vapaapäivä ("pitkä" viikonloppu...), mutta sepä peruttiinkin.

Muutenkaan ei ole juuri tullut nukuttua, kaikenlaiset pikkuasiat pyörivät päässä jatkuvalla syötöllä. Alkaa olla turhauttavaa, kun niitä lyhyitä hetkiä jotka voisi käyttää lepoon ei kykene käyttämään. Kaikkein turhauttavinta on kuitenkin se, että esimiehellä ei tunnu olevan minkäänlaisia tunnontuskia kasata jatkuvasti lisää tehtäviä, vaikka normaali virka-aika ei riitä nykyistenkään tekemiseen.

Siitä en nyt kuitenkaan ala sepustaa, se asia on käsitelty turhankin monta kertaa tässä blogissa. Mutta tämä jatkuva, pirullinen väsymys ja heikko olo alkaa käydä voimille. Vaikken erityisesti pitkistä vapaista välitäkään, olisin joskus kyllä vallan valmis pitämään pari kunnon vapaapäivää ilman, että joku vähintään soittaa töistä. Jo se helpottaisi, että saisi nukuttua univelat pois.

Tai ei tässä sinänsä mitään varsinaista "hätää" ole. Ainoa, mikä on alkanut huolestuttaa on tasainen painonlasku. Kuudessa kuukaudessa melkein 10 kiloa karissut. Vaan kun ei saa ruokaa menemään alas, vaikka kuinka olisi nälkä. Tulee vain entistä huonompi olo, kun yrittää syödä. Kädet ovat alkaneet täristä lakkaamatta ja silmissä sumenee välillä. Energian puutteestahan se johtuu, tiedän. Vaan kun ei saa itseään pakotettua syömään.

Eihän tämä välttämättä ole semmoinen asia, jota kannattaisi julkisesti huudella. Pyydänkin anteeksi kaikilta, jotka sattuivat edellä olevan lukemaan. Edelleen pitää muistaa, että maailmassa on ihmisiä, joilla menee huomattavasti huonommin. Ja pitää olla myös kiitollinen siitä, että ylipäätään on työpaikka. Siispä kiitos ja anteeksi.

perjantai 19. elokuuta 2011

Perusavautuminen

On vähän jäänyt tämä kirjoittelu viime aikoina vähemmälle. Meinaa olla työmaalla kiirus näetsen. Ei oikein ole jaksanut mihinkään keskittyä, työt ja koira vie kaiken ajan. Alkaa olla hiukan rasittunut olo hiljalleen... Sitä se teettää, kun herää joka (arki)aamu puoli kuudelta, lähtee seitsemäksi töihin ja joskus iltaseitsemän maissa palailee kotiin. Siitä sitten lenkittämään koiraa ja hetkeksi touhuamaan koirapuistoon. Yhtäkkiä kello käykin kymmentä illalla, joten ei kun solupinnat vaateriin ja seuraavana aamuna homma alkaa alusta.

Hauskuutta ei suinkaan vähennä se, että viime aikoina on taas vaivannut unettomuus. Esimerkkinä viime yö: yritin päästä ajoissa maate, menin pötkölleni jo kymmenen jälkeen. Vaan ei, kaiken maailman töihin liittyvät asiat alkoivat pyöriä mielessä ja yhtäkkiä kello olikin yli neljä. On jokseenkin mieltä ylentävää todeta, ettei kannata edes yrittää nukkua viimeistä jäljellä olevaa tuntia ennen kellonsoittoa. Koira oli kovin kummissaan kun nousin niin aikaisin keittelemään kahvia. Jatkoi sitten uniaan vielä hetken.

Että tämmöistä tällä kertaa. Älkää suuttuko, jos ei hetkeen tule päivityksiä. Tai ehkä se on vain parempi.

maanantai 8. elokuuta 2011

Selittelyä

Tuumailin tässä, että voisin ajankulukseni kirjoitella näkyviin kootut selitykset eilisen pitkästä biisilistasta. Ihan vaikka kiusallani, vaikkei ketään kiinnostaisikaan. Joten...

22: Metallica - Low Man's Lyric
Tästä tulee aina ihmeellinen olo. Periaatteessa alakuloinen, mutta kuitenkin siellä jossain kytee vielä se usko, että jotain hyvääkin on tulossa. Tavallaan voisi olla myös kohdassa 28, koska saa tuntemaan syyllisyyttä siitä, että maailmassa on paljon köyhyyttä ja kodittomuutta, mutta itsellä on varaa nirsoilla.

23: Katie Melua - Nine Million Bicycles
Hienolla tunteella kerrottu tarina siitä, kuinka vahvasti toista voi rakastaa.

24: Metallica - The Memory Remains
Koen tämän jotenkin sopivaksi: unohdettu ja hylätty suuruus, joka haudataan kaikessa hiljaisuudessa näkymättömän yleisön itkiessä (näkymätön = ketään ei tullut paikalle). Kuitenkin muisto jää. Tosin en ole koskaan ollut edes suurmies, joten en voi olla unohdettukaan sellainen.

25: Katy Perry - Last Friday Night (T.G.I.F.)
Hyväntuulinen kertomus perjantai-illan sekoiluista. Siinäpä se. Oikeastaan itse tarina ei naurata, lähinnä tietyt riimit ja sanankäänteet.

26: Eric Clapton - Bad Love
Opettelin huvikseni yhtenä monista muista kappaleista. Tästä nyt sattui löytymään hyvä video.

27: Dream Theater - A Rite Of Passage
Hieno bändi ja tunnettu taitavista soittajistaan. Taas vain yksi kappale pitkässä treenauslistassa, ei sen kummempaa.

28: Sir Elwoodin hiljaiset värit - Näkemiin
Muistuttaa siitä, että olisin voinut eräässä tietyssä tilanteessa olla vähän rohkeampi ja sanoa ajatukseni ääneen. Ei tarvitsisi nyt katua sitä.

29: Rölli - Tässä tulee Rölli
Mahtava sarja, mahtava tunnari. Voiko tähän enää muuta sanoa?  

Day 30: Your favorite song at this time last year

Nyt taisi tulla tenkkapoo (onkohan se muuten johdettu ruotsin kielen ilmaisusta tänka på, ajatella jtkn). Hyvä jos muistan mitä tein eilen, saati sitten mitä kuuntelin vuosi sitten. Voisin kuitenkin kuvitella sen olevan seuraava laulu- ja soitinyhtye. Kappalekin saattaisi osua.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Pitkähkön tauon jälkeen: päivät 22-29

Pahoitteluni kaikille niille, jotka jostain kumman syystä tätä blogia seuraavat. Olen ollut viikon verran reissun päällä ilman nettiyhteyttä (kamala kohtalo, tiedän!), joten päivittely on ollut hiljaisen puoleista. En tässä nyt rupea sen kummemmin kirjoittelemaan siitä, miten matka meni, mutta tässä nyt alkuun väliin jääneet päivät "lauluhaasteesta".

Day 22: A song that you listen to when you're sad

Day 23: A song that you want to play at your wedding

Day 24: A song that you want to play at your funeral

Day 25: A song that makes you laugh

Day 26: A song that you can play on an instrument

Day 27: A song that you wish you could play

Day 28: A song that makes you feel guilty

Day 29: A song from your childhood
Siinäpä niitä melko liuta... Selitykset kirjoittelen erikseen seuraavassa päivityksessä (jos jaksan).