Alkaa olla hiukan häiriintynyt olo. Väsyttää, muttei nukuta. Tekisi mieli tehdä kaikenlaista, muttei kuitenkaan huvita aloittaa mitään. Kaikki tuntuu jotenkin selvältä, mutta missään ei silti ole mitään järkeä.
En ole viimeiseen pariin viikkoon tehnyt juuri muuta kuin töitä. 16 päivän aikana 14 työpäivää, lyhin niistä 12,5 tuntia. Juuri kuluneiden kahden vuorokauden saldo 37 tuntia töitä ja 1,5 unta. Vielä pitäisi kolme päivää vääntää. Tulevan perjantain piti olla vapaapäivä ("pitkä" viikonloppu...), mutta sepä peruttiinkin.
Muutenkaan ei ole juuri tullut nukuttua, kaikenlaiset pikkuasiat pyörivät päässä jatkuvalla syötöllä. Alkaa olla turhauttavaa, kun niitä lyhyitä hetkiä jotka voisi käyttää lepoon ei kykene käyttämään. Kaikkein turhauttavinta on kuitenkin se, että esimiehellä ei tunnu olevan minkäänlaisia tunnontuskia kasata jatkuvasti lisää tehtäviä, vaikka normaali virka-aika ei riitä nykyistenkään tekemiseen.
Siitä en nyt kuitenkaan ala sepustaa, se asia on käsitelty turhankin monta kertaa tässä blogissa. Mutta tämä jatkuva, pirullinen väsymys ja heikko olo alkaa käydä voimille. Vaikken erityisesti pitkistä vapaista välitäkään, olisin joskus kyllä vallan valmis pitämään pari kunnon vapaapäivää ilman, että joku vähintään soittaa töistä. Jo se helpottaisi, että saisi nukuttua univelat pois.
Tai ei tässä sinänsä mitään varsinaista "hätää" ole. Ainoa, mikä on alkanut huolestuttaa on tasainen painonlasku. Kuudessa kuukaudessa melkein 10 kiloa karissut. Vaan kun ei saa ruokaa menemään alas, vaikka kuinka olisi nälkä. Tulee vain entistä huonompi olo, kun yrittää syödä. Kädet ovat alkaneet täristä lakkaamatta ja silmissä sumenee välillä. Energian puutteestahan se johtuu, tiedän. Vaan kun ei saa itseään pakotettua syömään.
Eihän tämä välttämättä ole semmoinen asia, jota kannattaisi julkisesti huudella. Pyydänkin anteeksi kaikilta, jotka sattuivat edellä olevan lukemaan. Edelleen pitää muistaa, että maailmassa on ihmisiä, joilla menee huomattavasti huonommin. Ja pitää olla myös kiitollinen siitä, että ylipäätään on työpaikka. Siispä kiitos ja anteeksi.
Muista nyt kuitenkin pitää huoli itsestäsikin. Selvästikin olet vapaa-ajan tarpeessa. Työpaikka on ja pysyy, vaikket siellä olisikaan 24/7.
VastaaPoistaMelkein tekee mieli neuvoa, vaikka neuvominen on hieman rasittava piirre ihmisessä. Ehkei kuitenkaan olisi ihan huono idea tehdä retki työterveyteen ja siitä muutaman viikon lomalle.
Kannattaa ottaa se vapaa (pomon kanssa sopimalla tai väkisin) ennen kuin on liian myöhäistä. Esimiehet eivät tajua, siksi pitää tehdä vain se, mihin itse pystyy ja minkä verran jaksaa.
Tsemppiä kuitenkin! Toivottavasti töissäsikin rauhoittuu.
Kiitos vinkeistä. Olisin varmaan jo joitain aikoja sitten saanut ylirasituksen takia "pakkolomaa". Yhteisössä vain nyt sattuu vallitsemaan sellainen ilmapiiri, että uupumus on heikkouden merkki. Yksi kaveri on siitä jo leimattu ja saa osakseen syrjintää/halveksuntaa jatkuvasti.
VastaaPoistaKyseessä on siis porukka, joka ei tee edes omia hommiaan vaan delegoi kaiken muille. Ja jos valittaa, saa osakseen haukut kyvyttömyydestä. Enkä itse ainakaan juuri nyt jaksa tapella vastaan vaan otan, mitä annetaan.
Harmillista on se, että pomomies kuuluu tähän nimenomaiseen sakkiin ja pitää tietysti sitä puolta. Muita ei edes kuunnella. Kiitos kuitenkin rohkaisusta. Ja on mukavaa, että edes joku tätäkin lukee.