Vielä yksi päivä ja vuoden synkin aika alkaa olla jälleen selätetty. Seuraavaksi voidaankin katseet kääntää seuraavaan vuoteen, mihin liittyy taas yksi tekosyy koota yhteen niin kutsutut ystävät ja muut hyvänpäivän tutut ratkiriemukkaaseen illanviettoon. Tarkoitan tietenkin uuden vuoden vastaanottajaisia vuoden viimeisenä päivänä.
Haloo: mitä järkeä on juhlia sitä, että taas lähdetään rimpuilemaan yhden kalenterijakson läpi? Pikkupierussa vannotaan pyhästi, että ensi vuonna lopetetaan tupakointi ja vähennetään alkoholin kulutusta samalla, kun oikeassa kädessä keikkuu kuohuviinilasi ja vasemmalla työnnetään suuhun uutta Marlboroa juuri sammutetun tilalle.
Mikään ei kuitenkaan muutu. Eipäs, vaan muuttuu sittenkin: muutama numero muuttuu suuremmaksi. Vuosiluku nousee pykälän, bensan hinta pari pykälää ja pankkilainojen korot tasaisen tappavasti koko vuoden läpi. Muuten kaikki pysyy ennallaan, mitä nyt maailmassa on taas muutama silmäpuoli ja sokea lisää kun taas piti mennä sohlaamaan ilotulitteiden kanssa.
Kauppiaat kyllä hierovat karvaisia käsiään yhteen tyytyväisyyttä hykerrellen, kun jouluna hyvin ylensyöneet suomalaiset vaeltavat kinkkukrapulassaan marketteihin hakemaan sitä iänikuista nakkipakettia ja perunasalaattivuorta. Niiden voimalla onkin eri mukavaa toivottaa mennyt vuosi huitsin nevadaan ja vastaavasti ottaa uusi vastaan.
S-marketin kassalta jatketaan sujuvasti Alkon puolelle tyhjentämään varastot halvasta kuohuviinistä, jota sitten irvistellen litkitään pakon edessä paukkupakkasessa jonkun torin laidassa roomalainen kynttilä kainalossa. Tässä vaiheessa noin puolella paikalle vaivautuneista onkin jo silmä mustana a) skumppapullon korkin b) kaverin nyrkin c) raketin iskeydyttyä kivuliaasti juhlijan kasvoihin. Ai että, kyllä onkin kivaa.
Välipäivät kulutetaan jälleen kerran sujuvasti tavaratalojen palautus- ja vaihtorumbassa, kun mummon ostamat kalsarit olivatkin liian pienet tai poika saikin väärän muoviukon. Itkuhan siitä tuli jouluaattona, mutta sehän kuuluu vain asiaan. Eikä hätä ole tämän näköinen, onneksi kuitit tuli säilytettyä. Eihän kakara tajunnut parkumiseltaan edes avata lelun pakettia, joten sekin on vielä vaihtokelpoista tavaraa.
Mutta asiassa on ihan oikeasti hyväkin puoli: alennusmyynnit. Vaate- ja kirjakauppojen alelaarit pursuavat usein tuotteita, jotka eivät joululahjoiksi kelvanneet, mutta meikäläinen hyödyntää sitä surutta. Kirjahyllyyn löytyy kivasti täytettä ja vaatekomero saa pari uutta alennuspaitaa sekä useita sukkia (kolme paria kahden hinnalla).
Vuodenvaihteen kökötän kuitenkin visusti neljän seinän sisällä. Ei innosta kohdata kadulla tuiki tuntemattomia, hoipertelevia teinejä, jotka sopertaen toivottavat hyvää uutta vuotta kaikille vastaantulijoille.
Haloo: mitä järkeä on juhlia sitä, että taas lähdetään rimpuilemaan yhden kalenterijakson läpi? Pikkupierussa vannotaan pyhästi, että ensi vuonna lopetetaan tupakointi ja vähennetään alkoholin kulutusta samalla, kun oikeassa kädessä keikkuu kuohuviinilasi ja vasemmalla työnnetään suuhun uutta Marlboroa juuri sammutetun tilalle.
Mikään ei kuitenkaan muutu. Eipäs, vaan muuttuu sittenkin: muutama numero muuttuu suuremmaksi. Vuosiluku nousee pykälän, bensan hinta pari pykälää ja pankkilainojen korot tasaisen tappavasti koko vuoden läpi. Muuten kaikki pysyy ennallaan, mitä nyt maailmassa on taas muutama silmäpuoli ja sokea lisää kun taas piti mennä sohlaamaan ilotulitteiden kanssa.
Kauppiaat kyllä hierovat karvaisia käsiään yhteen tyytyväisyyttä hykerrellen, kun jouluna hyvin ylensyöneet suomalaiset vaeltavat kinkkukrapulassaan marketteihin hakemaan sitä iänikuista nakkipakettia ja perunasalaattivuorta. Niiden voimalla onkin eri mukavaa toivottaa mennyt vuosi huitsin nevadaan ja vastaavasti ottaa uusi vastaan.
S-marketin kassalta jatketaan sujuvasti Alkon puolelle tyhjentämään varastot halvasta kuohuviinistä, jota sitten irvistellen litkitään pakon edessä paukkupakkasessa jonkun torin laidassa roomalainen kynttilä kainalossa. Tässä vaiheessa noin puolella paikalle vaivautuneista onkin jo silmä mustana a) skumppapullon korkin b) kaverin nyrkin c) raketin iskeydyttyä kivuliaasti juhlijan kasvoihin. Ai että, kyllä onkin kivaa.
Välipäivät kulutetaan jälleen kerran sujuvasti tavaratalojen palautus- ja vaihtorumbassa, kun mummon ostamat kalsarit olivatkin liian pienet tai poika saikin väärän muoviukon. Itkuhan siitä tuli jouluaattona, mutta sehän kuuluu vain asiaan. Eikä hätä ole tämän näköinen, onneksi kuitit tuli säilytettyä. Eihän kakara tajunnut parkumiseltaan edes avata lelun pakettia, joten sekin on vielä vaihtokelpoista tavaraa.
Mutta asiassa on ihan oikeasti hyväkin puoli: alennusmyynnit. Vaate- ja kirjakauppojen alelaarit pursuavat usein tuotteita, jotka eivät joululahjoiksi kelvanneet, mutta meikäläinen hyödyntää sitä surutta. Kirjahyllyyn löytyy kivasti täytettä ja vaatekomero saa pari uutta alennuspaitaa sekä useita sukkia (kolme paria kahden hinnalla).
Vuodenvaihteen kökötän kuitenkin visusti neljän seinän sisällä. Ei innosta kohdata kadulla tuiki tuntemattomia, hoipertelevia teinejä, jotka sopertaen toivottavat hyvää uutta vuotta kaikille vastaantulijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti