Alkaa kyllästyttämään tämä tylsyys ja toinen toisensa jäljessä samanlaisina toistuvat päivät. Perusteellisesti. Tänään oli nimittäin taas niin perus-perus-perus-lauantai ettei vielä koskaan.
Seitsemältä ylös, kahvi tulille ja koiran kanssa aamupissalle. Reilu tunti ulkona, sen jälkeen kahvia ja lehden lukua. Loput aamupäivästä koiran kanssa touhuilua sisällä, hiukan ennen puoltapäivää taas pariksi tunniksi ulos. Iltapäivä meni näppärästi imurin ja luutun varressa ja kolmelta ruoanlaittopuuhiin. Viiden ja seitsemän välissä touhuiltiin taas metsässä, hurtta sai juoksennella vapaana. Kotiin tultua taas vähän kahvihommia ja nyt tämän kimpussa. Ilta ei lupaa mitään normaalista poikkeavaa, puhelin on ollut kovin hiljainen. Ei siis mitään uutta auringon alla, nukkumaan voi huoletta painua iltalenkin jälkeen, siinä kymmenen pintaan.
Tiedostan tavallaan sen, että asiain tola on aivan täysin itsestäni johtuvainen. En viihdy yökerho-skenessä enkä jaksa harrastaa mitään joukkuelajeja, mieluummin urheilen itsekseni. Kaikki paikalliset tuttavuudet alkavat olla pariutuneita ja aikaa vietetään mieluummin kahdestaan tai muiden pariskuntien seurassa. Enkä viitsi tuppautua "yksinäisenä sutena" siihen porukkaan. Jonkun aikaa jaksoin soitellakin viikonloppuisin, josko jotain yhteistä tekemistä keksisi. Mutta kun puhelut alkoivat mennä vastaajaan tai toisesta päästä sai epämääräisen vastauksen "ehkä, en tiiä vielä, soittelen myöhemmin", päätin antaa olla. Vastausta kun ei koskaan kuulunut ja peräänsoitteluihin ei enää vastattu.
Yksinkään ei oikein huvita mihinkään mennä, joten sekin on jäänyt. Viimeksi taisin olla "kaupungilla" viikonloppuna joskus syys-lokakuun vaihteessa. Sekin reissu oli täysi fiasko, olin tyystin ulkopuolinen ja jätinkin leikin kesken melko nopeasti. Sen jälkeen en ole jaksanut enää vaivata muita turhilla puheluilla ja viikonloputkin on oleiltu tiiviisti rakin kanssa kahdestaan. Helpointa se lienee kaikille niin. Olen alkanut ymmärtää, että olen muiden mielestä ärsyttävä ja omituinen erakko, joten miksenpä sitten pelaisi sen roolin mukaista peliä. Jos ei seuraani kaivata, niin en sitä sitten väkisin tuputa.
Mutta on tässä toisaalta hyvätkin puolensa. Ei kulu rahaa ja aamulla voi herätä pirteänä ilman päänsärkyä. Tosin viime aikoina ei ole taas paljon tullut nukuttua ja päätäkin on särkenyt tasaisesti, samoin on alkanut esiintyä huimauskohtauksia. Lieneekö jotain stressireaktioita. Voi tietysti johtua myös siitä, että ruokailuja on saattanut jäädä väliin useampia kiivaasta työtahdista johtuen. Samasta syystä johtunee unettomuus, yöt on tappavan tasaisesti pyöritty sängyssä työasioita miettien ja tehtävien hoidon järjestelyjä pohtien. Joku työkavereista taisi jo ehdottaa lääkärissä käymistäkin.
Taitaa olla perinteistä suomalaista itsepäisyyttä, mutta en käynyt. Se nyt on ihan sama, ei tässä ole mitään menetettävää. Niin kauan kuin vähänkin ajatus kulkee ja fysiikka ei täysin petä, niin kauan mennään. Jos siitä sitten kärsitään jossain vaiheessa, sitten kärsitään. Suoraan sanoen vituttaa jo kaikki niin paljon, ettei jaksa edes moisesta välittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti