Jos ei jo valmiiksi ole hyvällä tuulella, tämä yleensä sen muuttaa.
...eli tyhjyyttään kumisevia mietelmiä mitäänsanomattoman ihmisen tylsästä elämästä.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
perjantai 29. heinäkuuta 2011
torstai 28. heinäkuuta 2011
Day 19: A song from your favorite album
Aloitan taas tutulla valituksella: tämä haaste on tehty liian hankalaksi. Suosikkialbumi vaihtuu samalla tavalla kuin suosikkikappale tai -artisti, joskus jopa päivittäin. Se riippuu täysin mielialasta ja tilanteesta ylipäätään. Tähänkin nyt pitää silti joku vastaus löytyä, joten antaa palaa...
Kaipa se suosikkilevy tällä hetkellä on Amorphiksen uusin, The Beginning Of Times.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Day 18: A song that you wish you heard on the radio
Jaaha... Kuten sanottu, sen verran vähän tulee kuunneltua radiota, että melkeinpä toivomansa kappaleet voi soittaa suoraan CD:ltä. Jos nyt kuitenkin välillä radio on päällä, sieltä yleensä pyöritetään yhtä soittolistaa ohjelmasta riippumatta. Toivoisinkin enemmän sitä, että myös ns. kaupallisten radiokanavien juontajat ja DJ:t saisivat soittaa välillä myös haluamaansa musiikkia. Toki ymmärrän, että tietyt tahot maksavat isoja summia siitä, että heidän artistiensa kappaleet saavat riittävästi radiosoittoa. Rahan ja ostovoiman sanelun mukaanhan täällä tanssitaan itse kukin.
Kun nyt sitten pitää keksiä yksi kappale, jonka haluaisi saada radioon, tässä se varmaankin on:
Typertynyt
Olen tässä vähän mietiskellyt. Mietinnän aiheena on ollut lähinnä Norjan tapahtumat ja niiden järkyttävyys. Jotenkin kyllä pysäytti, että niinkin lähellä (tavallaan) voi tapahtua jotain niin karmaisevaa. Koitan olla moralisoimatta ja suhtautua asioihin rationaalisesti, mutta silti se karmaisee, mitä kaikkea nykypäivänä voi sattua aivan yllättäen.
Vaikka Suomeenkin rantautui muutama vuosi sitten "kouluammuntabuumi", tämä oli kyllä pysäyttävä tapaus. On tietyllä tavalla järkyttävää ajatella, miten helposti vastaavanlaisia massasurmia voisi tapahtua myös Suomessa. Onhan meillä kuitenkin järjestelmä, joka kouluttaa nuoria miehiä nimenomaan käyttämään tappamiseen tarkoitettuja välineitä.
Tämä ei missään nimessä ole kritiikkiä Puolustusvoimia kohtaan. Itse ainakin koen asian niin - myöskin armeijan pitkän kaavan mukaan käyneenä - että PV:n tarkoitus ja päämäärä on nimenomaan kouluttaa aseiden käyttöä ns. pahan päivän varalle, että Suomella olisi tarpeen tullen mahdollisuus puolustautua oletettua aseellista hyökkäystä vastaan.
Ikävä tosiasia kuitenkin on, että laillisenkin aseen hankkiminen ja sen käytön harjoittelu on helppoa. Enkä tarkoita nyt sitä, että ko. asioita pitäisi entisestään rajoittaa. Näiden välineiden väärinkäyttäjiä on kuitenkin lopulta murto-osa harrastajista, varsinkin kun miettii paljonko maassamme on esim. metsästäjiä ja muita ampumaharrastajia. Silti yksikin on aina liikaa.
En oikein osaa nyt pukea sanoiksi perimmäistä tarkoitustani. Siksipä tämä saattaa kuulostaa tyhjänpäiväiseltä löpinältä. Tapahtuneet veriteot ja niiden suorittajan kylmäverisyys joka tapauksessa pysäytti ajattelemaan elämän haurautta - jos näin korni ilmaus sallitaan - ja tällaisten tapahtumien turhuutta sekä ihmisen julmuutta.
Itse olen siis myös tavallaan aseharrastaja, käyn silloin tällöin ampumaradalla paukuttelemassa. Mutta ikinä, ei koskaan eikä milloinkaan, ole päässäni edes käväissyt ajatus toisen ihmisen surmaamisesta. Ei edes ns. huumorimielessä, siinä asiassa kun ei mitään leikillistä ole. Jo armeija-aikana mietin asiaa ja totesin, ettei minusta ole elävän olennon ampujaksi kuin pakon edessä. Ei ihmisen eikä eläimen.
Anteeksi nyt tästäkin turhasta tekstistä, piti vain päästä purkamaan ajatuksia tästäkin asiasta. Turhanpäiväistä jaaritteluahan tämäkin taisi olla, itsestäänselvyyksiä toisensa perään. Jälleen kerran: kiitos ja anteeksi.
Day 17: A song that you hear often on the radio
No nyt tuli helppo. Kuuntelen niin harvoin radiota, että ajattelin aluksi tämänkin olevan haastava. Kauan ei kuitenkaan tarvinnut miettiä, kun tämä kappale pätkähti päähän.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Day 16: A song that you used to love but now hate
No höh. "Vihata" on kovin jyrkkä verbi. Keksin päinvastaisia esimerkkejä vaikka kuinka: on olemassa monta hyvää biisiä, jopa bändiä, joista en alkuun tykännyt lain, mutta joita opin ajan myötä ymmärtämään. Osassa tapauksista olen jopa ostanut levyjä tällaisilta artisteilta.
Mutta mutta... Kappale, josta ennen pidin ja nyt en. Hmh... Vaikeaa on, siispä jaarittelen tässä aikani kuluksi niitä näitä ja kaikkea muuta turhuutta. No mutta, itseasiassa semmoinen bändi (ja sitä myöten siis kappale) on kuin onkin olemassa. Tässä varmaan kyseisen orkesterin ensimmäinen kipale, johon toden teolla tykästyin. Ainakin näin muistelisin:
Edit muutamaa tuntia myöhemmin:
No niin, hienostihan sekin sitten meni. Taputin itseäni päähän niin, että vieläkin sattuu. Tässähän piti kertoa kappale, josta nykyään EI pidä... Mietitäänpä uudemman kerran. En silti poista tuota yllä olevaa tekstiä ja olkoon videokin paikallaan. Lisään tähän alle vain uuden.
Joskus nuorempana tykkäsin tästä bändistä kovastikin, nykyään se tuntuu lähinnä huvittavalta. Ja itselle ainakin tulee orkesteria kuunnellessa lähinnä mieleen, että nyt halutaan näyttää kuinka hyviä soittajia ollaan. Jää jotenkin kylmä olo, ihan kuin soittamisessa ei olisi mitään tunnetta mukana, pelkästään teknistä kikkailua.
Ja vielä tarkennuksena lopuksi: aiemman videon Slipknot on siis edelleen kuunneltavien bändien listalla.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Day 14: A song that no one would expect you to love
Nyt on paha. Nyt on todella paha. Suurin osa tutuista ja osa tuntemattomistakin varmaan tietää, että musiikkimakuni on laaja ja hyllystä löytyy täysin tähystämättömiäkin tapauksia. "Rakastaa" on ehkä vähän turha tuju verbi kuvaamaan suhdettani mihinkään artistiin tai yhtyeeseen, mutta kyllä on myönnettävä, että tästä nousee ajoittain hymy huulille. On nimittäin sen verran suorasanaista tylytystä nykyisiä roolimalleja ja ihanteita kohtaan.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Day 13: A song that is a guilty pleasure
Huh! Vai että syyllinen nautinto... Vaikutti hankalalta, mutta jotenkin yhtäkkiä välähti.
Vähän ehkä hävettää tunnustaa, mutta on oikeasti aika hauska biisi. Hyväntuulinen, vaikkakin melankolinen. Väittäisin, että yltää jopa alkuperäisen (Fountains Of Wayne) tasolle.
torstai 21. heinäkuuta 2011
Day 12: A song from a band you hate
Jaaha, nyt olisi mahdollisuus päästä vauhtiin. Sen verran on nimittäin erilaista kuraa liikkeellä nykypäivän musiikkimarkkinoilla. Jos nyt kuitenkin yksi pitää valita, joutuu näemmä hiukan karsimaan...
Lopputulemana taidan päätyä vanhaan kunnon "pahaan kolminaisuuteen" - Mamba, Suurlähettiläät ja Yö. En tiedä muista, mutta omasta mielestäni ei paljon mitäänsanomattomampaa musiikkia mistään löydy.
Näistä kolmesta arvotaan siis päivän voittaja, ja se on... Mamba. Ja tämä vielä oikein sieltä ärsyttävimmästä päästä:
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Day 11: A song from your favorite band
Aargh... Miten voi muka määritellä yhden suosikkiorkesterin? Se kun nimittäin vaihtelee elämäntilanteesta, mielialasta, jopa vuorokaudesta toiseen. Musiikkimakunikin vielä heittelee laidasta laitaan, se pirulainen.
Vielä muutama vuosi sitten olin vannoutunut rock- ja metalli-ihminen, sitten tuli kevyempi pop ja tällä hetkellä ehdotonta "ykköstä" on blues- ja jazz-henkinen fiilistely. Etenkin viime vuosien nuoremman polven naisartistit (Katie Melua, Norah Jones, Duffy...) ovat vallanneet vahvaa sijaa levyhyllyssä.
Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin tämmöiseen.Biisivalinta olisi voinut olla toinenkin, herralla on paljon iskeviämpiäkin ralleja. Kyseessä on kuitenkin kappale niin korniudessaan loistavan leffan OST:lta, että piti oikein laittaa. Vallan.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Day 10: A song that makes you fall asleep
Joskus (lue: usein) todella väsyneenä, kun ei millään saa nukuttua, laitan tämän tytön musiikkia soimaan. Siinä on jokin käsittämätön rauhoittava vaikutus, joka ei kuitenkaan tunnu toimivan päiväsaikaan. Öisin on kuitenkin mahtavaa makoilla sängyssä silmät kiinni ja kuunnella näitä kappaleita.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Day 8: A song you all the words to & Day 9: A song you can dance to
Kahdeksas päivä taisi vahingossa jäädä päivittämättä, joten lyön tässä sitten kaksi iskua yhdellä kärpäsellä. Onhan parempi tehdä asiat vaikka myöhässä kuin ei silloinkaan.
Jotenkin tuntuu typerältä ajatella, että olisi vain yksi laulu, jonka sanat osaa... Veikkaisinpa, että melko moni kuitenkin muistaa sanat useampaankin veisuun. Tähän valikoitui nyt joka tapauksessa kappale, jonka varmaan voi luokitella klassikoksi. Ainakin omasta mielestäni.
Ja sitten se toinen... En oikeastaan koskaan ikinä milloinkaan tanssi missään, ainakaan yökerhoissa. Joskus olen kokeillut ja se näytti enemmän epilepsiakohtaukselta kuin tanssilta. Senpä takia valitsin tähän kappaleen, jonka tahtiin voi tanssia perinteisemmin, sellaista tanssia jonka minäkin osaan.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Day 7: A song that reminds you of a certain event
Hmm... Hmm... Hmm... Tästä tapauksesta taitaa olla melko lailla tarkalleen kaksi vuotta, mikäli oikein muistan. Taisipa koolla ollut porukka jopa lauluin sanoin "juopua kesäyönä", osittain se saattoi myös hyvinkin johtua "hölmöstä rakkaudesta". Voi ihan olla, että itsekin tein niin. Tosin se rakkaus oli oikeasti hölmöä, eihän siitä(kään) sitten mitään tullut.
Niin että...
torstai 14. heinäkuuta 2011
Day 6: A song that reminds you of somewhere
Jopas, tällä kertaa tehtävä olikin suht helppo. Pienen mietinnän vaati, mutta yllättävän näppärästi tuli mieleen tilanne, johon tämä kyseinen musiikkiteos liittyi saumattomasti. Sen enempää selittelemättä:
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Day 5: A song that reminds you of someone
No nyt ei tarvinnut pitkään miettiä. Hieno kappale, mutta muistuttaa valehtelematta ja liioittelematta eräästä muutaman vuoden takaisesta tapauksesta. Alusta asti meni likipitäen kaikki mahdollinen vikaan.
Se siitä, tässä tämä:
Se siitä, tässä tämä:
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Day 4: A song that makes you sad
Tämä olikin sitten TODELLA vaikea. Kovin montaa kappaletta ei nimittäin ole, joista oikeasti tulisi paha olo. Semmoinen perinteinen "voivoi kun on kurjaa kun emäntäkin lähti" -tyyppinen vollotus on jotenkin aikansa elänyt idea, eivätkä ne joikut enää oikein iske ns. satasella.
Eipä tämä valintakaan mikään erityinen kyynelten kirvoittaja ole, mutta jotenkin sen melankolinen tunnelma tarttuu. Jotensakin tästä tulee ristiriitainen olo. Ihan kuin tarinan kertojaääni olisi helpottunut siitä, että saa vihdoinkin antaa periksi ja luovuttaa taakan alla.
Joten... Tässäpä tätä nyt sitten olisi:
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Day 3: A song that makes you happy
Näitä on paljon, jopa liian paljon. Musiikki kaikissa muodoissaan (kuuntelu, soittaminen, säveltäminen) on iso osa elämääni. Näin ollen löytyy luonnollisesti myös paljon kappaleita, jotka saavat hyvälle tuulelle ainakin hetkellisesti. Joidenkin kohdalla se on sanoitus, välillä sävellys ja joskus ihan vaan kokonaisuuden luoma rento ja mukava tunnelma.
Näiden kaikkien joukosta valikoin iloksenne (?) seuraavan rallin. Musiikkivideo on tietysti aina musiikkivideo, mutta jotenkin siitäkin välittyy muusikoiden hyvä fiilis.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Day 2: Your least favorite song
Tämän noususta listakärkeen saa kunnian entinen naapuri, jonka järjestämistä illanvietoista taisin joskus ihan alkuvaiheessa sanaillakin. Taisto oli tiukka, mutta viime hetkellä tämä kiilasi kärkeen ohittaen Lady Gagan tekeleen nimeltä Bad Romance.
Olkaa ystävälliset:
lauantai 9. heinäkuuta 2011
"Vuosi nuoruudestani" + Day 1: Your favorite song
Haa, kummallista... Julkaisin tämän blogin ensimmäisen tekstin noin vuosi sitten. Vähän alle, mutta kuitenkin. Olin silloin varma, etten jaksaisi pitää tätä yllä paria kuukautta kauempaa ja ettei kukaan kuitenkaan tätä lukisi. Ensinmainittu uhkakuva ei näköjään ainakaan toteutunut. Siitä en tiedä, lukeeko tätä kukaan oikeasti, ainakaan mielellään, mutta ainakin tilastot näyttävät yhtä lukijaksi ilmoittautunutta. Kuka tietää, jos tekohengitän sellaistaseonia vielä toisen vuoden, ehkä niitä on sitten jo kaksi.
Tässä vaiheessa katsoin soveliaaksi kiittää ja pyytää anteeksi kaikilta niiltä, jotka vahingossa tai masokistisuuttaan ovat eksyneet lukemaan. Kiitos. Ja anteeksi. Yritän parantaa jatkossa tapani ja kirjoittaa ihan oikeistakin asioista, ei pelkästään musiikista tai siitä, kuinka kurjaa kaikki on. Ihan totta, en ole niin huono ihminen kuin annan ymmärtää. Toivottavasti. Ja muistan kyllä, että lupasin jo kerran aiemminkin olla valittamatta, enkä sitten ollutkaan. Tällä kertaa yritän tosissani jättää sitä vähemmälle.
Mutta sitten ihan toiseen juttuun. Matkin taas muita kun en muuta keksi. Toisin sanoen ajattelin aloittaa julkaisemaan monille varmasti tuttua "30 day song challenge" -luetteloa, eli listaan 30 päivän ajan eri tavoin määritettyjä kappaleita, yhden päivässä. Tämä(kin) idea lähti blogin (tähän mennessä) ainoalta "viralliselta" lukijalta. Jälleen kerran: kiitos ja anteeksi. Mutta aloitetaan:
Day 1: Your favorite song
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)