Tämä olikin sitten TODELLA vaikea. Kovin montaa kappaletta ei nimittäin ole, joista oikeasti tulisi paha olo. Semmoinen perinteinen "voivoi kun on kurjaa kun emäntäkin lähti" -tyyppinen vollotus on jotenkin aikansa elänyt idea, eivätkä ne joikut enää oikein iske ns. satasella.
Eipä tämä valintakaan mikään erityinen kyynelten kirvoittaja ole, mutta jotenkin sen melankolinen tunnelma tarttuu. Jotensakin tästä tulee ristiriitainen olo. Ihan kuin tarinan kertojaääni olisi helpottunut siitä, että saa vihdoinkin antaa periksi ja luovuttaa taakan alla.
Joten... Tässäpä tätä nyt sitten olisi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti