maanantai 9. toukokuuta 2011

Olenko epäonnistunut koirani kasvatuksessa?

Tällä kertaa en jaksa alustaa vaan menen suoraan asiaan, ärsyttää sen verran pahasti.
 
Kävin pitkästä aikaa koirapuistossa hurtan kanssa. Pienten puolella tietysti, pienehkö kun tuo on. Kaveri oli innoissaan ja touhusi parin muun vipeltäjän kanssa suurella riemulla.
No, puistolle sitten saapui keski-ikäinen nainen isohkon koiran kanssa, ilmeisesti joku isompi terrieri. Koira riuhtoi ja repi hihnassa päästäkseen aitaukseen, ja kun isojen puoli oli tyhjä, rouva päätti päästää sen pienten joukkoon.
Saman tien irti päästyään rohjake ryntäsi kolme kertaa itseään pienempien päälle ja miltei tallasi yhden jalkoihinsakin. Samalla alkoi haukkuminen ja hyökkäily - melko rajun näköinenkin, voisin sanoa. Jotenkin tuntui, että koira oli enemmän tosissaan kuin leikkimielellä.
 
Pari koiranomistajaa keräili kamppeensa ja poistui paikalta riehumisen alettua, itsekin huutelin pentua luokse. Isompi koira oli kuitenkin alkanut jahdata sitä ympäri aitausta, eikä se päässyt karkuun. Niinpä se yritti tietysti puolustautua, näytti hampaita ja murisi merkiksi, että toinen tajuaisi lopettaa.
Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja isompi rakki härkki härkkimistään, oma tappijalkani jatkoi ärinää ja hampaiden näyttelyä. Tässä vaiheessa tyytyväisenä hymistellyt rouvashenkilö ilmoitti, että "tänne ei tarvii jatkossa tulla, jos ei koira osaa käyttäytyä muiden kanssa".
 
Siinä vaiheessa katkesi viimeinen korsi, repäisin isomman koiran pois omani luota ja painuin tieheni. Saatoin hihnaa kytkiessä päästellä ilmoille muutamia valittuja mielipiteitä eräiden ihmisten sopivuudesta koiranomistajiksi ja kyvystä kouluttaa rakkejaan.
Loukkaantuneen oloisena jäi parivaljakko keskenään häkkiin seisomaan. Kyllä korpesi, perkele.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti