Ei kulje

Tänään ei suju. Mikään. Eikä oikein sekään. Yritin herätä ihmisten ajoissa vapaapäivästä huolimatta, että saisin aamupäivällä siivottua. Ei onnistunut, venyttelin tyytyväisenä sängyssä, että onpas virkeä olo. Sitten huomasin kellon olevan yli yksitoista, en ollut herännyt kellonsoittoon. Että näin... Siinä meni se tehokas aamupäivä.

No, ajattelin, ei se mitään. Kulutetaan sitten iltapäivä imurin varressa. Keittelin rauhassa kahvit ja istahdin parvekkeelle muki kätösessä. Hetken mielijohteesta päätin napata pöydältä illalla kesken jääneen kirjan mukaan. Virhe. Kirja kului loppuun siinä istuskellessa ja yhtäkkiä kello olikin puoli kolme. Taputin itseäni päälaelle hyvästä suorituksesta niin, että siihen sattuu vieläkin.

Eipä kai siinä, nälkä alkoi olla jo, joten päätin alkaa ruoanlaittopuuhiin. Kaikki sujui oikein mukavasti syömisvaiheeseen asti. Silloin tajusin, että kana oli edelleen lähes raakaa sisältä. Hieno homma, totesin ja viisari alkoi siirtyä punaisen puolelle. Jostain kumman syystä se, että kanan kypsyttämistä voisi vielä jatkaa, juolahti mieleeni noin kolme sekuntia sen jälkeen, kun olin viskannut sen roskiin. Onneksi ei ollut mitään helposti rikki menevää lähettyvillä sillä hetkellä.

Pari voileipää kurkusta alas ja muutama rauhallinen sisään-ulos-hengenveto. Pahin nälkä ja ärtymys oli taltutettu. Sitten soi puhelin ja sovin juoksulenkille lähdöstä parin tutun kanssa. Pururadalla kaikille tuli yhtä aikaa massiivinen aivopieru ja syke nousi heti lähdössä huimiin lukemiin. Luonnollinen seuraus tälle oli tietysti se, että parinkymmenen minuutin päästä puuskutimme kaikki ylämäen päällä naama punaisena ja kuoleman kielissä. Loppumatka meni hiljaisuudessa ja miltei kävelyvauhtia.

Melkein pelottaa, mitä ilta vielä tuo tullessaan. Tekisi mieli käydä ostamassa koppa keskiketterää ja kiskaista taju kankaalle. Huomenna voisi sitten soittaa töihin kulmakarvat kipeinä, naama valkoisena ja silmät punaisina, että "on vähän heikko olo, en taida tulla tänään". Enpä kuitenkaan taida, kalja olisi kuitenkin lämmintä ja pomo samaan aikaan kaupassa. Niin, että ei sitä selitystäkään uskottaisi. Sitä paitsi olen liian kiltti työntekijä huijatakseni sillä tavalla...

Anteeksi nyt, johonkin tämä piti purkaa. Todennäköisesti kone hajoaa, kun yritän julkaista tätä. Joku saattaisi jopa toivoa sitä.