On se kyllä hienoa tuo työnteko. Erityisen mahtavaksi sen tekee lähin alaiseni, joka on sitten vallan hurmaava ihminen. Lainkaan ei haittaa se, että kyseessä on ylimielinen, Etelä-Suomen kokoisella egolla varustettu besserwisser. Muiden ammattitaitoa on varaa arvostella, vaikka oma työpäivä kuluu lähes poikkeuksetta toimistossa kuminauhoilla leikkien tai tupakkapaikalla notkuen. Ylitöitäkin tuntuu viikoittain kertyvän tyhjäntoimittamisesta sillä tahdilla, että perjantaina on pakko jo puolilta päivin lähteä "tasoittelemaan tunnit".
Vankalla, jo parin kuukauden työkokemuksella on toki varaa tulla arvostelemaan esimiestäkin omassa työssään. Minä raukka kun olen ollut tässä virassa vasta kolme vuotta, alalla erilaisissa tehtävissä vajaat kuusi vuotta ja tätä varten jotain säälittäviä korkeakoulujakin käynyt. Niin, että eihän tässä nyt ole vielä kerinnyt minkäänlaista näkemystä asioista kerätä itselleen. Pari kertaa on tehnyt mieli toivottaa keltanokka melko pitkälle, kun ilmoille on päässyt joku älyvapaa ja täysin toteuttamiskelvoton idea, jolla "asiat saataisiin toimimaan tehokkaammin".
Parasta on, että tämä apina tietää kaikesta kaiken ja osaa tehdä joka ikisen asian paremmin kuin muut - nekin, jotka ovat tulleet firmaan joskus kultaisella 80-luvulla ja ehkä oppineet vuosien varrella kikan tai pari. Jos yrittää neuvoa jossain uudessa asiassa, vastaus on poikkeuksetta tyyliä "Kyllä mä tän hoidan!" loukkaantuneella äänensävyllä. Kyllähän se hoituu, lopputulos vain on yleensä jotain katastrofin ja maailmanlopun väliltä. Neuvoja ei oteta vastaan, ja jos niitä joskus harvoin satutaan kysymään, vastausta ei kuitenkaan kuunnella. Ja sitten valitetaan "isolle herralle", kun kukaan vanhemmista ei ikinä opasta työtehtävissä. Että näin.
Hienoa on myös katsoa, kuinka kyseinen herrasmies ei koskaan unohda jakaa pahoja puheita ja juoruja työkavereiden selän takana. Erityismaininnan ansaitsee se, että tämä tapahtuu useimmiten vielä silloin, kun puheenaiheena olevan henkilön omat alaiset ovat kuulemassa. Ja silloinkin on hyvä varmuuden vuoksi vielä korottaa hieman ääntä ja vilkuilla välillä vaivihkaa, että vieläkö em. henkilöt ovat kuulolla. Pari kertaa tämä tapa on käynyt allekirjoittaneen tunne-elämän päälle ja olen sanonut aika pahastikin. Mutta eipä siitä mitään perille mennyt.
On sentään hyvä, että kaikkitietävyyteen ja muihin edellä mainittuihin avuihin on vielä onnistuttu jollain konstilla liittämään Mount Everestin kokoluokan itsevarmuus ja ego. Ja anna olla, jos satut sanomaan poikkipuolisen sanan tai antamaan "rakentavaa kritiikkiä"; se on kova paikka. Jos miehen omasta mielestä hyvin suoritettu tehtävä on sivusta seuranneen mielestä ollut täydellinen kaaos ja sen sattuu sanomaan ääneen, seuraa hetken hiljaisuus ja sen jälkeen sydänjuuria myöten loukatun opastus siitä, kuinka hän kyllä osaa hommansa ja muiden on turha tulla häntä neuvomaan omassa työssään.
Palaute ja siitä oppiminen ovat muutenkin pahimman luokan kirosanoja. Tämän miehen mielestä ei ole syytä tulla osoittelemaan hänen tekemiään virheitä, eihän kenelläkään ole siihen mitään oikeutta. Palautteen tulisi aina olla positiivista, sillä hänen toiminnassaanhan ei - seuraa suora lainaus - "ole ikinä mitään huomautettavaa". Ei niin. Ainoastaan jatkuvasti. En ole nimittäin eläissäni tavannut ketään toista yhtä epäpätevää, joka olisi omasta mielestään täydellisyyden ruumillistuma. Toisaalta se kyllä tuntuu oikeuttavan sen, että poikanen voi arvostella ja nälviä kaikkia muita. On oikeastaan pienen kokoluokan ihme, ettei joku ole jo sanonut todella pahasti. Rystyspusun kera.
Luojan kiitos työnkuvani muuttuu syksyllä ja pääsen seuraavaan tehtävään. Sitten ei enää tarvitse sietää tätä sekoilua ja järjettömyyttä. Pääsen toimimaan järkimiesten pariin. Ihmisten, jotka oikeasti jopa kuuntelevat ohjeet ja tekevät asiat halutulla tavalla, ei sähläten oman päänsä mukaan. Ihmisten, jotka uskaltavat ongelmatilanteessa kysyä neuvoa ja ovat kehittyneet huimasti, vaikka eivät kovin paljon em. henkilöä kauemmin ole olleet talossa. Voin valehtelematta sanoa, että suoritan "loikkauksen" lähestulkoon henkilökohtaisesta helvetistä maan pinnalle. Taivaaseen asti en uskalla luvata pääseväni. Joka tapauksessa: onnea seuraajalleni. Sitä tarvitaan.
Odotan innolla seuraavaa työporukan saunailtaa. Siitä voi kehittyä melko viihdyttävä tilaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti